Epätasaista hiekkaa pyöreähköllä urheilukentällä, hiekkaan on piirretty viivoja kengänkärjellä juoksuradan merkiksi. Tuijottava utelias katse kiinnittyy vihreän hevosenpääkuvioiseen t-paitaan, tai oikeastaan paidan sisältöön. Mikä katseen saa aikaan? Uteliaisuus, kateus vai puhdas ilkeys? Epävarmuus, tyhmyys vai tahdittomuus? Kaverin tönäisy, osoittelua, kuiskimista. Siitä se alkoi. Miten sillä voi olla noin isot tissit? Siitä alkoi 9 vuotiaan painajainen.
Rintaliivit olisi jo pitänyt hankkia, mutta se oli jäänyt äidiltä huomaamatta, kuten moni muukin asia. Liivit eivät tosin varmastikkaan olisi helpottaneet 9 vuotiaan tilannetta, eivät ne kiusaamista olisi lopettaneet.
Tästäköhän kaikki alkoi? Vai oliko se jo aikaisemmin kun ne jotkut toiset heittelivät kotimatkalla koululaukkua niin että se meni rikki, kaksi tai kolme laukkua meni. Pelko ja häpeä on syöpynyt mieleen. Miten kukaan ei tajunnut mitä tapahtuu?? Ihmeteltiin vain miten huonoa tekoa laukut ovat... ’’Pitää vain olla reipas’’ hoettiin kuin mantraa. Laukkuja oli useampi, yksikin kaunis punainen ja hevoskuviollinen.
Vai alkoiko se silloin kun neljä tyttöä päät yhdessä luokan perällä supisivat asiasta? Miten sillä voi olla noin isot tissit? Opettaja puutui supinaan ja porukan kiltein tyttö keksi hätävalheen vastaukseksi opettajan kysymykseen.
Joskus 9 vuotias yritti sanoa vastaan ullapullalle, pääkiusaajalle, ja hänen hovilleen. Vastaansanomisesta seurasi aina jotakin vielä nöyryyttävämpää, nolompaa ja ahdistavampaa. 9 vuotias päätyi olemaan näkymätön, tai ainakin yrittämään täydellistä seinään sulautumista. Vaatteiden ostaminen oli vaikeaa koska 9 vuotias ei millään tavalla halunnut erottua joukosta, hän halusi olla niin huomaamaton kuin mahdollista.
13 vuotiasta alkoivat kiusata pojatkin. Takana istuva jannejani työnsi kynää 13 vuotiaan takapuolen alle ja haisteli sitä suurieleisesti. Opettaja totesi vain 13 vuotiaan olevan suosittu. 13 vuotias pelkäsi kouluun menoa yhtä paljon kuin 9 vuotias oli pelännyt. 13 vuotias ei uskaltanut vastata tunnilla koska ei halunnut herättää mitään huomiota. Välitunneilla ullapulla hoveineen jatkoi 13 vuotiaan vainoamista. 13 vuotiaalla ei ollut paikkaa minne paeta, hän ei ollut voimia olla ’’reipas’’.
Tänään 35 vuotias pelkää omaa elämäänsä. 35 vuotias pelkää uusia ihmisiä ja monia tuttujakin. Hän pelkää uusia tilanteita ja paikkoja ja on epävarma vanhoissa. Hän yrittää selvitä hengissä päivästä toiseen ja jaksaa vielä jotenkin uskoa aikaan jolloin hän uskaltaa elää itsensänäköistä elämää. Sitä ennen 35 vuotiaan on selätettävä vakava masennus ja ensimmäistä kertaa elämässään alkaa uskoa itseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti